In progress

Nyt kun vaaka oli tänä aamuna pudonnut siihen maagiseen seuraavaan kiloon (51,8kg !!!!!) niin oli hyvä aamulenkin jälkeen ottaa kehityskuvat.

Pakko fiilaroida vähän ainakin tota selkää! Multahan löytyy vyötärö! Mitä ihmettä. Syöttöporsas näyttää jo ihmiseltä.

Vertailun vuoksi viimekerran kuvat nykyisten kanssa vierekkäin:

Edestäpäin muutosta ei juurikaan näy, kaikista muista kyllä. Hitto mähän saan olla ylpeä itestäni. Tämän kunniaksi pidän tänään cheattipäivän. Kolmen kaverin jäätelö, ruisleipään tehtyjä halloumi-hamppareita ja ehkä sipsejäkin. Hurjaa!

-T

Takaisin alkuun

Maanantai aamuna peilistä tuijotti se todella tuttu pöhöttynyt alkoholikroppa. Viimeiset kolme päivää oli kulunut illanvietoissa ja kavereiden kanssa mökkeillessä (on varmasti sanomattakin selvää, että grilliruuassa ja oluessa ei säästelty). Teki mieli luovuttaa samantien. Vaaka näytti taas 53,9kg, eli jopa enemmän kuin lähtötilanteessa. Tujotellessani darraisia kasvojani päätin kuitenkin että jumalauta, nyt ruotuun nainen. Keitin aamupuuron ja -kahvin, päätin kävellä kouluun. Pelkästään koulumatkojen pituudesta kertyi maanantaina kävelyä yli 8 kilometria yhteensä.

Tiistaina peili ja vaakakin olivat suopeampia, vaa'an lukuna hehkui ilokseni 52,4kg, eli vähemmän kuin edellisellä viikolla! Kyllä voi ihmiseen tosiaankin kerääntyä nestettä, joka lähtee yhtä nopeasti kuin on tullutkin. Tiistaina alkoivat myöskin ryhmäliikuntatunnit. Ensimmäisenä oli vuorossa core -tunti. Pelonsekaisin tuntein astuin tyttöjen pukuhuoneeseen, päässä jyskytti vaan mielikuvat yläasteen liikuntatunneista, joilla muut tytöt ivallisesti katsoivat kun mokasit jonkun helpon liikkeen. Tunti alkoi aivan jäätävällä satujumppa hyppelehtimisellä, josta olin aivan hukassa, onnekseni kukaan ei kuitenkaan tuijottanut tai edes katsonut säälivästi. Lihaskunnon alkaessa lähinnä nauratti, olen nähtävästi oikeasti siinä kunnossa ettei yksikään liike tuntunut pahalta, ehkä jossain tämän kaiken ihran alla on myös lihakset!

Keskiviikkona suunnatessani taas samaiseen saliin, ei jännitys tuntunut enää miltään. Pahaksi onnekseni päivän Pump -tunti oli kuitenkin peruttu, joten pettyneenä siirryin kotiin ja kaivoin painot esiin.
Tänään en enää edes yrittänyt palata ryhmäliikunnan pariin vaan jäin suosiolla kotiin rehkimään.

Olen ollut aivan äimistynyt kuinka oma kroppa on kehittynyt. Keskivartaloni lihakset ovat oikeasti ruvenneet toimimaan ja ryhti on parantunut. Jos oikein kovasti käytän mielikuvitustani ja tuijotan peilistä niin väitän näkeväni jotain lihaksia. Usko koko liikuntahommaan on palautunut täysin ja viimeviikkoinen täysrepsahduskaan ei haittaa.

-T

Ai enkö mää muutukaan täydelliseksi viikossa?

Uutta ruokavaliota ja natsikuria on kestänyt nyt vähän päälle seitsemän päivää. Kuvittelin kärsiväni vieroitusoireista. Tärisisin karkkihyllyn suklaalevylaarin äärellä. Fallos ponnahtaisi otsaan joka kerta ohitettuani kebupaikan. Kärsisin hallitsemattomista pakkoliikkeistä hyvien leivontareseptien kohdalla. Olin pelännyt vieroitusoireita niin helvetisti, että mättäsin elämäntapamuutosta edeltävät illat naamariini kourakaupalla kaikkea mitä en enää saisi syödä! 

Ja miten läskille kävikään? 

Vanha sohvaperunasaatana on onnellinen lapatessaan naamariin maitorahkaa ja banaania. Päivälliseksi kurkusta sujahtaa näppärästi ruokaisa salaatti sekä aitoa lihaa. Treenin jälkeen helvetinperkeleen kallista proteiinijuomaa koska se on niin helppoa ostaa kuntosalin kassalta treenin jälkeen ja maistuu paremmalta kuin diet mix. 

Tänä aamuna paino oli 58,7kg, mikä tarkoittaa 1,5 kiloa pudotusta viikossa! 

Hyvä minä! 

Yritän noudattaa Jutan gfg-ruokavaliota ilman lisäravinteita (pois lukien proteiinivalmisteet). Ongelmakseni on koitunut se, etten yksinkertaisesti jaksa syödä sitä määrää ruokaa, mitä ruokavalio edellyttää! Käyn salilla aina töiden jälkeen ja olen kotona vasta kuuden ja seitsemän välillä illalla. Nukkumaan menen kymmeneltä, ja tuossa välissä pitäisi jaksaa syödä välipala, päivällinen ja iltapala. :D Yleensä syön välipalan tullessani kotiin ja iltapalan juuri ennen nukkumaanmenoa, joten päivällinen jää kokonaan uupumaan. Aterioita ei saisi jättää väliin, mutta en yksinkertaisesti pysty syömään enempää illan aikana, treeniä ennen ei voi syödä kovin raskaasti ja työmatkallakin on vähän hankala puputtaa täysimittaista ateriaa. En oikein tiedä miten tämän ongelman ratkaisisi!

Tässä Jutan gfg-ruokavalio:

Aamupala45g kaurahiutale
100g raejuusto, rasvaton
150g mehukeitto, sokeroimaton / 100g pakastemarjoja

Lounas
100g kana / 100g naudanliha max 10% / 100g kala
50g kananmunanvalkuainen / 25g raejuusto, rasvaton
200g vihanneksia vapaavalinnaisesti
10g oliiviöljy

Välipala
1kpl Pro-Fx lo-carp bar / 40g Fast Dietmix / 250g maitorahka + 100g pakastemarjoja

Päivällinen
100g kana / 100g naudanliha max 10% / 100g kala
40g riisi / 40g pasta / 170g peruna / Real-täysjyväleipä 2 viipaletta
200g vihanneksia vapaavalinnaisesti

Iltapala
250g maitorahka / 150g raejuusto, rasvaton
150g mehukeitto, sokeroimaton / 100g pakastemarjoja
10g vehnälese

Liikuntaa olen yrittänyt harrastaa jossain muodossa lähestulkoon joka päivä. Minulla on kolmijakoinen saliohjelma, jonka kylkeen käyn salilla viuhtomassa crosstrainerilla tunnin kerrallaan. Joskus jopa käyn ulkona juoksemassa, mutta useimmiten sorrun crossailluun, koska se on helpompaa. Olen yrittänyt opetella myös venyttelyä. 

Oikeastaan hankalin osuus on ollut ymmärtää, että viikossa ei mitään maatamullistavia tuloksia voi syntyä. Pitäisi päästä eroon päivittäisestä peilailusta ja tulosten syynäämisestä. Nyt on kuitenkin pahin alkujärkytys koettu ja tästä on hyvä jatkaa eteenpäin. :) 


-Herbisidi

Treenauksesta, sen vaikeudesta ja vähän ruuasta.

Viime viikko meni laiskasti. Perjantaina tunsin pientä (no okei, myönnetään) suurta luuseriutta, kun koko viikon treenit sisälsi vain muutaman kävely/hölkkälenkin ja yhden kotipunttien nostelun. Lauantai aamuna vaaka kuitenkin ilmoitti painoksi 52,6kg !!! Jotain oli siis tehty oikein, kun paino vihdoin on lähtenyt laskuun.

Näin taaksepäin mietittynä, niin viime viikon voi hyvin laskea hyvänmielen kohottamisviikoksi. Sen kerran kun niitä painoja nostelin, niin jouduin lisäämään painoihin kilon lähes kaikissa sarjoissa. Lauantai-illan lenkin hölkkäosuus venyikin kaksinkertaiseksi alkuperäisestä suunnitelmasta ja ruokailu tuntui rutiinilta ja hyvältä. Joten kaipa tällainen pieni "löysäily"viikko oli paikallaan.

Urheilu on aina ollut mulle kirosana ja pelkkä ajatus lenkkareiden vetämisestä jalkaan on nostanut ihokarvat pystyyn ja vahvan inhoreaktion. Kuitenkin sen sujuessa näinkin mallikkaasti, alkaa aivot uskottelemaan sen olevan ihan jättekivaa ja aamulla odotan jo illan lenkkeilyä, vaikka se harvoin oikeasti lopulta on kivaa tai hauskaa. Scumbag brain.

Oonkin kahlannut nettiä läpi kuin mielipuoli ja yrittänyt keksiä, että mitä mielekästä alkaisin harrastaa. Parina seuraavana viikkoina pääsen kokeilemaan ainakin combattia, body pumppia ja cross trainingia! Nähtäväksi jää sytynkö yhdellekään lajeista vai itkenkö vaan kipeitä lihaksia ja kiroan itseäni, että ikinä päädyin sinne.

Vaikeimpia juttuja tässä koko uuden opettelemisessa on ollut mulle ruokailu. Mulla on aina ollut sellaisia teinityttöjen perusongelmia: jos laihdutetaan niin näännytetään itseä, katsomatta mistä ne kalorit oikeasti tulee, kunhan niitä tulee tarpeeksi vähän. VÄÄRIN. Niinpä oon joutunut opettelemaan kokonaan uuden tavan syödä. Kasviksia, kasviksia ja vielä vähän kasviksia. Välipalana maitorahkaa, aamulla puuroa, lämpimillä ruuilla kasvisten sekaan vähärasvaista lihaa. Asioita joita en ikimaailmassa olisi suostunut ennen syömään. Nyt ongelmana lähinnä onkin taas se, etten yksinkertaisesti kykene syömään tarpeeksi laihtuakseni. Järjettömän kuuloista omaan korvaani (tungen kitaani väkipakolla maitorahkaa tällähetkellä, että jaksan kohta lähteä lenkille).

Senpä takia lauantai aamun vaakaluku nostatti niin suuren hymyn huulille, tuntuu kuin olisi ollut syöttöporsaana koko viikon ja on silti laihtunut. Mahtavaa! Ihan uusi fiilis tähän kroppaprojektiin taas.

Jokatapauksessa nyt pitäisi lähteä sinne lenkille. Fiilikset on nämä:

-T

Alku

Eilisen sangriankatkuisen illan jälkeen tuntuu hieman tekopyhältä kirjoittaa treeniblogiin (vaiko laihdutusblogi? Elämäntapablogi?). Alkoholi tosiaankin on mun suurimpia paheita ja varmasti syy siihen miksi olen alunperinkin lähtenyt paisumaan. 

Tilannehan ei vielä ole katastrofaalinen, en ole ylipainoinen tai sairas, mutta olen LÖYSÄ. Kuukausi sitten peilistä tuijotti kesän jäljiltä pöhöttönyt naama ja kroppa. Se tyypillinen tarina kuinka kalja ja grilliruoka nyt vaan on niin hyvää. Päätin tehdä asialle vihdoin jotain.

Röökinpolton katkaisin ilosaaren jälkeiseen tiistaihin. Sinne meni lähes seitsemän vuotta kestänyt tapa. Seuraavana vuorossa oli surullisen kuuluisa alkoholinkäyttö, entiset jokaviikonloppuiset puistodokailut vaihtui pariin olueen sillointällöin. Viimeisenä lähti ruokavalio muutokseen. Pasta ja kerma korvaantui kasviksilla ja maitorahkalla. Viikottaiseen rutiiniin tuli lisäksi lenkkeily ja kotioloissa painojen nostaminen.

Miten kaikki muutos kuulostaakin niin helpolta kirjotettuna. Todellisuudessa hiilarimättöä ja suklaalevyä kaipaa aivan järjettömän paljon ensimmäiset viikot. Mikään ei ole ankeampaa kun lähteä juoksemaan auringon paahteeseen (ihan kun se lenkkeily aluksi muutenkaan mitään herkkua olisi...) tai kieltäytyä kaverin tarjoamasta keskiviikkobissestä. Silti ihminen näyttää olevan sopeutuvainen mieleltään.

Nyt uutta niin upeaa elämäntapaa on kuukausi takana ja kropassa ei juurikaan ole tapahtunut fyysistä muutosta. Ehkä sille on syytä antaa aikaa. Eiköhän muutos ole meille kummallekin yhtä uusi ja outo asia.

Paino on tällähetkellä 53.8kg. Tarkoitus olisi saada ~4kg pois. Tämän blogin tehtävä on toimia motivaattorina ja oman treenaamisen seuraamisena. En voi luovuttaa ja palata vanhaan tapaan hakemaan neljältä aamuyöllä pitsaa, kun joku muukin saattaa seurata kehitystäni. 

Jatkossa aionkin olla se hullu nainen lenkkarit jalassa aamuneljältä, juoksemassa naama väkinäisessä pakkohymyssä, onhan urheilu niin hemmetin nautinnollista. Aina.

-T

Puhdistus

Tässä olen minä. Vähän on päässyt laardia kerääntymään vyötärölle!

Kriisi iski, kun tajusin viime maanantaina ylittäneeni painolle asettamani kauhurajan. Elopaino oli salakavalasti hypännyt 60. kilogramman ylitse ja siirryin omassa päänsisäisessä arvoasteikossani läski-kategoriaan. Sinne meni itsetunto! Päätin verhota itseni isoihin paitoihin niin pitkäksi aikaa, että näytän taas hyvältä.

Olin viettänyt viikonlopun kaupungilla kiskoen kaljaa kaksin käsin ja syöden kiinalaista noutoruokaa. Ainoa urheilusuoritukseksi laskettava fyysinen toiminta taisi olla kävely bussipysäkille ja sieltä baariin. Koska fysiikan lait eivät päde minuun, en ole nähnyt mitään syytä olla muuttamatta elintottumuksiani! 

Peilistä näytän ihan hyvältä, kun katson oikeasta kuvakulmasta ja jännitän vähän vatsaa. Mikäli valaistus on oikea, näen kuinka ylimmät juuri ja juuri kuultavat pienen rasvakerroksen läpi. Sitä paitsi, olen nyt vain vähän turvoksissa, aamulla näytän kyllä erilaiselta. Enhän minä syö juuri mitään lihottavaakaan, ja sitä paitsi vaikka söisinkin, eihän ne minuun vaikuta koska olen lapsenakin voinut syödä mitä haluan, eikö vain? Vaatteetkin tuntuvat puristavan, mutta ne nyt ovat pienentyneet pesussa. Vaaka näyttää vähän enemmän kuin muutama vuosi sitten, mutta lihashan painaa enemmän kuin läski.

PASKAPUHETTA!

Tämän blogin tarkoituksena on toimia itselleni dokumentointivälineenä ja osoittaa minulle, että muutoksia todella on mahdollista tehdä itse. Blogi toimii minulle apuvälineenä tarkkailla omaa kehoani ja tilastoida sitä koskevia tietoja, jotta en pysty valehtelemaan itselleni läskiä lihakseksi ja tortillaa ”tosi terveelliseksi välipalaksi”. 

Päätin samana päivänä aloittaa elämäntaparemontin. Suunnittelin uuden ruokavalion ja korjasin vanhaa treeniohjelmaani. Suurimpana asiana kuitenkin kohtasin sen tosiasian, että minäkin lihon. Minusta tulee helvetin ruma, jos en nyt nappaa itseäni niskasta kiinni. Tulen raportoimaan ruokavaliosta ja treeniohjelmasta tarkemmin tulevissa postauksissa. Pyrin päivittämään 1-2 kertaa viikossa ja lisäämään joka toinen lauantai uuden kuvan kehostani. Painon tulen lisäämään joka lauantai. 

Hyvällä mielellä eteenpäin. :) 

-Herbisidi

60,2kg